Olen viimeiset 9 vuotta ajellut työmatkaa tuhansien muiden työmatkalaisten kanssa Kehä I:llä aamuisin ja iltapäivisin. Yhdeksän vuoden aikana ei ole voinut jäädä huomaamatta miten liikennemäärät Tuusulan tiellä ja Kehä I:llä ovat lisääntyneet. Jos normaaliajoaika Tuusulasta Espooseen on noin 35 minuuttia, niin ruuhka-aikana matkaan kuluu lähes tunti. Monesti käytänkin kiertotienä Lahela – Myllykylä - Kehä III, joka on pidempi, mutta siellä sentään saa ajaa. Tämä on yksi merkki huonosti toimivasta liikennejärjestelmästä, kun seutuliikenne ohjautuu asuntoalueiden läpi.
Pitkä työmatka on toki oma valinta. Haluan asua Tuusulassa ja valitsemani työ on Espoossa. Harrastusten vuoksi taas joudun ajamaan usein Helsingin keskustaan. Työmatkapendelöinti on tullut jäädäkseen. Kohtuuhintaiset asunnot ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja suurimmat työnantajat pääkaupunkiseudun ytimessä. Kuitenkaan pääkaupungin seudun kunnat Helsinki, Espoo ja Vantaa eivät ole työpaikkoja alueelleen rohmutessaan varmistaneet sujuvaa työmatkaliikennettä. Päinvastoin Helsingissäkin Demarit vastustavat tulevia liikennettä sujuvoittavia liikennehankkeita.
Vuoden lopussa julkistettiin valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus, jonka tarkoituksena on edistää Helsingin seudun tontti- ja asuntotarjontaa. Sopimuksen tavoitteena on tuottaa alueelle seuraavan kymmenen vuoden aikana 12–13.000 asuntoa. Aiesopimus ei kuitenkaan puolella sanallakaan ota kantaa miten alueen liikennejärjestelmä tulee vastaamaan lisääntyvän väestön työmatkaliikenteen kasvuun. Edesvastuullista valtion taholta olisi osoittaa samalla pääkaupunkiseudun tiehankkeisiin välittömästi lisämäärärahoja. Kiireellistä on varmistaa poikittaisliikenteen toimivuus Kehä I parannuksilla, Kehä II jatkolla sekä Kehä IV rakentamisella. Lisäksi muille pääkaupunkiseudun ympäryskuntien alueellisille liikennehankkeille tulee löytyä kiireesti varoja. Tuusulassa tärkeimpinä ovat ohitustieratkaisut ja Koskenmäen liikenneympyrä. Jos valtion taho on asuttaa suomalaiset asumaan pääkaupunkiseudulle, tulee myös tiemäärärahat suunnata samalla alueelle. Nyt tiemäärärahat ovat ajautuneet periferiaan.
Joukkoliikenteen kehittämistä ei saa unohtaa. Tulevaisuuden liikenne ei voi perustua vain yksityisautoilulle. Totuus kuitenkin, on se että pääkaupunkiseudulla yksityisautoilu tulee edelleen kasvamaan. Ihmisten elämä on hajaantunut. Yhdellä paikkakunnalla asutaan, toisella käydään töissä, kolmannella kaupoilla ja vapaa-ajan harrastuksissa. Kesällä pitää omalla autolla päästä kesämökille. Tällaista tarvetta ei paraskaan julkinen liikennejärjestelmä voi ratkaista.
Liikennehankkeisiin satsaaminen on myös ympäristöteko. Tiestön tulee vastata liikenteen tarpeisiin myös ruuhka-aikoina. Turha ruuhkassa seisominen on omiaan saastuttamaan pääkaupunkiseudun ilmaa. Kun liikenne on sujuvaa, vähenee henkilöliikenteen kuin raskaanliikenteen päästöt.
Pitkä työmatka on toki oma valinta. Haluan asua Tuusulassa ja valitsemani työ on Espoossa. Harrastusten vuoksi taas joudun ajamaan usein Helsingin keskustaan. Työmatkapendelöinti on tullut jäädäkseen. Kohtuuhintaiset asunnot ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja suurimmat työnantajat pääkaupunkiseudun ytimessä. Kuitenkaan pääkaupungin seudun kunnat Helsinki, Espoo ja Vantaa eivät ole työpaikkoja alueelleen rohmutessaan varmistaneet sujuvaa työmatkaliikennettä. Päinvastoin Helsingissäkin Demarit vastustavat tulevia liikennettä sujuvoittavia liikennehankkeita.
Vuoden lopussa julkistettiin valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus, jonka tarkoituksena on edistää Helsingin seudun tontti- ja asuntotarjontaa. Sopimuksen tavoitteena on tuottaa alueelle seuraavan kymmenen vuoden aikana 12–13.000 asuntoa. Aiesopimus ei kuitenkaan puolella sanallakaan ota kantaa miten alueen liikennejärjestelmä tulee vastaamaan lisääntyvän väestön työmatkaliikenteen kasvuun. Edesvastuullista valtion taholta olisi osoittaa samalla pääkaupunkiseudun tiehankkeisiin välittömästi lisämäärärahoja. Kiireellistä on varmistaa poikittaisliikenteen toimivuus Kehä I parannuksilla, Kehä II jatkolla sekä Kehä IV rakentamisella. Lisäksi muille pääkaupunkiseudun ympäryskuntien alueellisille liikennehankkeille tulee löytyä kiireesti varoja. Tuusulassa tärkeimpinä ovat ohitustieratkaisut ja Koskenmäen liikenneympyrä. Jos valtion taho on asuttaa suomalaiset asumaan pääkaupunkiseudulle, tulee myös tiemäärärahat suunnata samalla alueelle. Nyt tiemäärärahat ovat ajautuneet periferiaan.
Joukkoliikenteen kehittämistä ei saa unohtaa. Tulevaisuuden liikenne ei voi perustua vain yksityisautoilulle. Totuus kuitenkin, on se että pääkaupunkiseudulla yksityisautoilu tulee edelleen kasvamaan. Ihmisten elämä on hajaantunut. Yhdellä paikkakunnalla asutaan, toisella käydään töissä, kolmannella kaupoilla ja vapaa-ajan harrastuksissa. Kesällä pitää omalla autolla päästä kesämökille. Tällaista tarvetta ei paraskaan julkinen liikennejärjestelmä voi ratkaista.
Liikennehankkeisiin satsaaminen on myös ympäristöteko. Tiestön tulee vastata liikenteen tarpeisiin myös ruuhka-aikoina. Turha ruuhkassa seisominen on omiaan saastuttamaan pääkaupunkiseudun ilmaa. Kun liikenne on sujuvaa, vähenee henkilöliikenteen kuin raskaanliikenteen päästöt.
